IIR:n Intranet-seminaarissa oli yli 80 osallistujaa ja 13 puhujaa. Kuulimme kokemuksia usean yrityksen intranet-projekteista, joista useimmat olivat alkaneet vajaa vuosi sitten. Puhujista valtaosa vaikutti kokemattomilta suuren seminaarin esiintyjinä, mikä on luonnollista, kun aihe on uusi ja siitä saadut kokemukset vähäiset. Päivien paras puhuja oli toisen seminaaripäivän puheenjohtaja, Timo Annala ICL:ltä.
Intranet tarjoaa yhtenäisen käyttöliittymän ja ajantasaiset sovellukset koko yrityksen henkilöstölle ilman työlästä ja kallista mikrojen päivitystä. Sovelluskehitystä varten nettiympäristössä on jo paljon valmiina, ja uuden sovelluksen koulutus tutulla käyttöliittymällä on pikku juttu. Varovaisen ennusteen mukaan jo vuonna 1999 suuri osa sovelluksista tehdään intranetiin, vaikka koko käsite keksittiin vasta keväällä 1996.
Runsaiden hyötyjen lisäksi intranetistä löytyy jotain miinuksiakin: Sivujen ylläpito ja tietoturva ontuvat vielä verkkoympäristössä, ja intranet-eksperttejä on aika vähän, lähinnä koulusta tulleita bittinikkareita, joilla on taipumusta sirkusmaisiin käyttöliittymiin.
Nettiselain käyttöliittymänä ei enää ahdista käyttäjää: Ei tarvitse muistaa PF-näppäimiä, riittää kun painelee punaisia sanoja. Sovellukset melkein viedään käsistä - vaikka niissä on käytetty vain perus-html:ää, jossa ei ole edes kuvia. Ensimmäisen kerran käyttäjät eivät malta odottaa sovelluksen valmistumista, kun aikaisemmin heitä jouduttiin houkuttelemaan uusien sovellusten käyttöönottokoulutuksiin.
Petri Savolainen kuvaili projektia, jossa vanhasta fenixillä rakennetusta järjestelmästä saatiin uusi muutaman viikon api-koodin väännöllä. Turvallisuus hoidettiin fenixin puolella, jossa oli sitä varten valmiit rutiinit. Osa koodista pystyttiin uudelleen käyttämään, ja case-välineellä imuroitiin ja dokumentoitiin kannan rakenne.
Silicon Graphicsin intranetin nykyinen lay-out otettiin käyttöön noin vuosi sitten. Työntekijöille tärkeät osoitteet on kerätty valmiiksi. Esitemateriaali löytyy intranetistä pdf-dokumentteina, ja ne voi siirtää omalle koneelle ja tulostaa paikallisesti. Esitteiden painatuskuluissa saadaan 25 prosentin säästö. Miksi vain 25 prosenttia? Kulttuurit ovat erilaisia: Suomalainen voi hyvin ottaa esitteen intranetistä, kun taas italialainen haluaa sen paperille painettuna.
Mielenkiintoisen esityksen pahin ongelma oli, että esitettyjen intranet sivujen yksityiskohdat eivät näkyneet salissa juuri lainkaan teksteistä puhumattakaan. Kenties joku pian keksii, miten normaalifonttiset web-sivut saadaan näkymään yhdessä huoneessa olevalle suurelle yleisölle.
Merinetin joka sivulla toistuvassa yläpalkissa on linkit järjestelmän tärkeimpiin alueisiin, joita ovat opiskelu, hinnasto, dokumentit aikajärjestyksessä, solo-palvelu ja ruotsinkieliset sivut. Valikkojen välitasot perustuvat tietokantaan, joten valikoista voidaan tehdä verkkomaisia eikä tarvita armeijaa web-mastereita linkkejä ylläpitämään.
Web ei tietenkään ratkaise atk-hommia: Jostainhan tiedot selaimeen pitää saada. Html-datan tuottaminen ja linkkien ylläpito käsin on tuhoon tuomittu tie. Tärkeää on saada tiedot dynaamisesti, ja tällaisten järjestelmien rakentaminen vaatii osaamista.
Timo Annala hahmotti yrityksen neliportaisen etenemisen intranet- ja extranet-maailmaan:
2) Rakennetaan kevyt intranet yrityksen sisäiseen tiedotukseen.
3) Tehdään oikea intranet-järjestelmä, johon rakennetaan myös tietokanta.
4) Muutetaan yrityksen toimintatapaa.
Internetistä poimitaan intranetiin yritykselle hyödylliset tiedot valmiiksi, jolloin säästytään joutosurffailulta. Intranet-koulutus ei tietenkään ole nappulatekniikkaa, kun Pihtiputaan mummokin osaa käyttää nettiä, vaan koulutuksessa korostetaan netin mahdollisuuksia ja rajoja: Mitä tapahtuu, jos esimerkiksi väärällä napinpainalluksella keskeneräinen tilinpäätös livahtaa web-sivulle kaiken kansan ihmeteltäväksi. Sivujen ulkoasun pitää säilyä webissä, niin että ei yhtäkkiä jouduta myrkynvihreälle sivulle, jolla on vaaleanpunaista tekstiä. Materiaalin ylläpidon pitää olla mahdollisimman helppoa loppukäyttäjälle.
Ensin vanhoista operatiivisista järjestelmistä piti kaivaa esiin niihin vuosien saatossa koodatut dokumentoimattomat käsittelysäännöt. Valmiiksi SASilla tuotetut päivä-, viikko- ja kuukausiraportit veivät yllättävän paljon levytilaa NT:ltä, ja eräajojen toteutus NT:lle tuotti vaikeuksia. Ensimmäiset versiot raporttiajoista veivät noin seitsemän tuntia, mutta aikaa pystyttiin pudottamaan puoleentoista tuntiin. Vaakaraporttien ulkoasu on ongelma Netscapessa, koska näyttöä joudutaan vierittämään sivusuunnassa tai fontti joudutaan muuttamaan pienemmäksi, jolloin se on pienempää myös paperille tulostettaessa. Myös pitkissä raporteissa sarakeotsikoiden näkyminen on ongelma, koska sivunvaihdon käsite on Netscapelle tuntematon.
Yleisö kysyi, voiko toimittaja olla liittymättä tietopankkiin. Jos kaikki tarjouspyynnöt lähtevät tietopankista saatujen tietojen perusteella, niin tietopankkiin kuulumaton toimittaja jää ilman tarjouspyyntöä: Eihän kukaan edes tiedä kyseisen toimittajan olemassaolosta.
Joka eduskuntaryhmässä on henkilö, joka keskitetysti
ylläpitää kotisivuja. Joidenkin eduskuntaryhmien kotisivut
ovat ryhmän omalla serverillä, ja tällöin eduskunnan
järjestelmästä on vain linkit sinne. Edustajilla on vuorokausi
aikaa tarkistaa puheenvuoronsa ennenkuin ne viedään intranetiin.
Reaaliaikaisuudelle ei sinänsä ole mitään teknistä
estettä.